Puheenjohtajan näppäimistöltä

Vanhojen Velojen jäsenille, kavereille, tämän blogin lukijoille ja kaikille vanhoista polkupyöristä kiinnostuneille tervehdys!

Olen Anni ja aloitin Vanhojen Velojen puheenjohtajana tämän vuoden alusta. Heti aluksi haluan tietysti kiittää saamastani luottamuksesta ja hienosta tehtävästä. Heti toiseksi haluan mainita, että pidin - ja pidän edelleen - hiukan hankalana tilannetta, jossa sama ihminen toimii kovin monissa yhdistyksen tehtävissä. Itse olen nyt tällaisessa tilanteessa, kun olen jo parin vuoden ajan päätoimittanut Pikajalka-lehteä ja nyt myös yhdistyksen puheenjohtajuus osui kontolleni. Annan toki kaiken voitavani Vanhojen Velojen puolesta.

En ole niinkään huolissani vaivasta ja työstä, koska Vanhoilla Veloilla on upea ja aikaansaava hallitus: Kaisa Tolvanen, Mikko Råberg, Vesa Karppi, Tiina Alestalo ja Rauno Pääsky sekä varalla Tomi Asikainen, Kalevi Lepo ja Olli Lehto. Tällä monipuolisella osaamisella ja näkemyksellä asiat luistavat varmasti.

Ei, ennemmin huoleni on siitä, että yhdellä ihmisellä on yhden ihmisen ajatukset, arvot ja asenteet, ja ne näkyvät aina jollain tavalla työn jäljessä ja ratkaisuissa. Siksikin aktiivinen ja sopivasti äänekäs hallitus on korvaamaton asia.

Haluan esittää lämpimät kiitokset edeltäjilleni puheenjohtajina: Markku Lahtinen ehti hoitaa tehtävää yhdistyksen alusta viime vuosiin asti ja Rauno Pääsky luotsasti meitä upeasti 20-vuotisjuhlavuoden ajan 2022. Nyt on minun vuoroni koittaa.

Työni on myös hyvin lähellä harrastusta. Työskentelen Auton ja tien museo Mobiliassa kehittämispäällikkönä ja siellä tieliikenteen kulttuuriperintö on jokapäiväistä leipää; vanhat polkupyörät särvintä leivän päällä. En kuvittele osaamisestani liikoja, mutta onnekkaasti saan aika paljon tilaisuuksia oppia pyöräilyn historian asiantuntemusta työni kautta.

Haaveita on syytä olla, jotta näinä pelottavina aikoina ei vaivu kyynisyyteen. Vanhojen Velojen suhteen haaveenani on saada Suomeen pyöräilyn ja polkupyörän kulttuuriperintöön keskittynyt museo, jollakin tavalla ja jossakin muodossa.

Haaveita arkisempia asioita ovat tavoitteet, joita ajattelen asettaa Vanhoille Veloille kolme: kansainvälinen tapahtuma Suomeen (esimerkiksi International Cycling History Conference uudelleen, edellisestä on jo pian 16 vuotta). Suomalaista pyörähistoriaa käsittelevä kirja (edellisestä on kovin kauan). Yhdistyksen jäsenmäärän saaminen kasvu-uralle.

Kaikki edellä esitellyt haaveet ja tavoitteet ovat pitkän työn tulosta, eikä mikään niistä voi syntyä ilman monia uutteria käsipareja, innokkaita aivoja ja hyviä yhteistyökumppaneita. Siksi meitä kaikkia tarvitaan Vanhojen Velojen tulevaisuutta varten.

Ihan pian on kevät ja tapahtumat alkavat jälleen rullata. Toivon kovasti, että tapaamme pian, mahdollisimman tai mahdottoman monen kanssa!

- Anni