Vanhat Velot mukaan Classic Motor Show´hun

Suomalainen ajoneuvoharrastekansa on jälleen koolla Lahden Messuhallissa, kun Classic Motor Show järjestetään 3.-4.5.2025. Mutta miksi näin moottorinpärinän kyllästämää tapahtumaa tarjotaan pyöräharrastajille?​

Onko se ajoneuvo, jos siinä ei ole moottoria?

Selitys on yksinkertainen: Classic Motor Show on perinteinen (tänä vuonna 16. kerta) koko ajoneuvoharrasteen kentän kokoava suurtapahtuma toukokuun alussa. Tapahtuman nimi kuvaa osuvasti harrastekentän perinteistä koostumusta: jos puhutaan harrasteajoneuvoista, tarkoitetaan usei(mmite)n moottoroituja ajoneuvoja, ehkä työkoneitakin ja miksei erilaisia kilpa- ja hupivälineitä myös.

Tässä harrastajien suosimassa kielenkäytössä unohtuu, että polkupyörä on ihan lainsäätäjänkin mielestä ajoneuvo - on ollut niin kauan, kuin ajoneuvoja on asetuksella määritetty sadan vuoden ajan. 

Meidän pyöräharrastajien hyvänä tavoitteena voisikin olla avartaa ja syventää ajattelua liikenteen kulttuuriperinnöstä yleensä ja harrastekohteista erityisesti.

Automuseoiden neuvottelukunta ry:n osastolla Classic Motor Show:ssa 2024 oli näytillä VAIN polkupyöriä, tosin etualalla näkyvä Jussi Muotialan konservoitu Sysy-apumoottoripyörä oli erityisen kiinnostava suomalaisen moottorinsa myötä. Taustalla kyyhöttävä Jopo mainosti samalla Mobilian jokaiselle - jopo ja ihminen 60 vuotta -näyttelyä.

polkupyöriä

Polkupyöriä on Classic Motor Showssa nähty ennenkin, moniakin. Kirjoittaja on työnsä puolesta osallistunut tapahtumaan vuosittain ja kuvannut muistiin pyöriä, joista tässä muutama esimerkki.

Tavallisinta näyttää olleen polkupyörien käyttäminen täydentämään osastoja tai toimimaan ihan puhtaasti rekvisiittana, mutta toisenlaisena esimerkkinä on Taikayön osastolla ainoana ajoneuvona esiintynyt aito urjalalainen korkeapyöräinen.

Tekniikan historian kannalta kaikille menneisyyden harrastajille on ihan hyväksi ymmärtää innovaatioiden, talouden ja teollisuuden sekä ihmisen ja yhteiskunnan monisyiset kehityskulut. Emme väitä, että polku- ja moottoripyörän yhteisten kehitysvaiheiden tunteminen tekisi arjesta helpompaa, mutta ehkä sentään hauskempaa? 

Kuvan entisöity NV esittelee hienosti paitsi Nymanbolagenin varhaista mopotekniikkaa, myös kiistattomia sukulaisuussuhteita. Pohjolan arjessa taapertaville ruotsalaisille valinnan mahdollisuus lihas- ja moottoriliikenteelle tuli aiemmin kuin meille, mutta samalla tavalla mopolla ja polkupyörällä oli täällä yhteys ihan kauppaa myöten. 

Tuntemattomaksi jääneen pyöräharrastajan ratsu harrasteparkissa 2022 CMS:ssa. Tyylipisteet nousevat korkealle, tavoitammeko omistajan ehkä tätä kautta?

Mitäs ne Vanhat Velot siellä tekevät?

Ihan samaa kuin kaikki muutkin näytteilleasettajat: esittelemme hienoja ajoneuvojamme, kerromme itsestämme, ihailemme tolkuttoman monipuolista tarjontaa nähtävästä, kierrämme ulkoalueen harrasteparkkia ja tapaamme tuttuja. 

Polarisaation ja monella tapaa keikkuvan aikamme keskellä on varmaan ihan totta, että osa harrasteajoneuvoja katsomaan tulleista ihmisistä (joista kaikki eivät itse harrasta ainakaan aineellisesti minkäänmoisia laitteita) saattaa kurtistella kulmiaan tai jopa nyrpistellä sieraimiaan nähdessään fillareita. Heitä ei ole montaa. Joku saattaa jopa saada poliittisesti värittyneen äkkiväärän ähkyn tuntiessaan, että taasko häntä mädätetään. Heitä ei taatusti ole sitäkään vähää. 

Polkupyörien keräily ja harrastaminen eivät ole lainkaan harvinaisia asioita ajoneuvoharrastajien keskuudessa; joillekin pyörät voivat olla osa yleistä nostalgiaa, toisille henkilökohtaista elämänhistoriaa ja jollekulle luomisvimman ihastuttavia kohteita. Toisinpäinkin tämä toimii, monella Vanhojen Velojen aktiivilla on museoikäinen harrasteauto tai useampi. Mopoista puhumattakaan, joillakin on härveleitä pienen museon verran. Asioista ja mieliteoista on turha tehdä liian hankalia, kyllä ne ajoneuvot siitä hankaluudesta huolen pitävät. 

Autohistoriallinen Seura ry palkittiin viime vuonna parhaana yhdistysosastona. Emme väitä, että tapahtuman rakentamispäivänä kuvattu Kenneth Lemströmin Singer Safety olisi yksinään valinnan ratkaissut - mutta onko sattumaa, että palkitsemiskuvaankin se oli päässyt?

Vanhat Velot lähtee nyt ensi kertaa omalla osastollaan mukaan ja taatusti pyyteettömästi rakkaudesta ajoneuvohistoriaan, muotoiluun, tekniikkaan ja historiaan. Hieman pyyteellisempi tavoite on tehdä toimintaamme näkyvämmäksi ja - kuka ties saada pari uutta jäsentäkin. ​

Kirjoittaja Anni Antila toimii tällä haavaa Vanhojen Velojen puheenjohtajana ja Pikajalka-lehden päätoimittajana. Kuvat kirjoittajan.